|
Ratkaisu, josta on valitettu
Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomio 24.1.2012 nro 230
Asia
Verkkoviestin poistamismääräys kunnianloukkausta koskevassa asiassa
Valittaja
Pertti Juhani Manninen
Vastapuolet
Kihlakunnansyyttäjä Elina Mäntylä
Pekka Matti Rafael Mononen
Lauri Johannes Kara
Käräjäoikeuden ratkaisu ja asian käsittelyn aikaisemmat vaiheet
Pertti Juhani Manninen on 24.1.2012 tuomittu käräjäoikeudessa Pekka Matti
Rafael Monoseen ja Lauri Johannes Karaan kohdistuneista kunnianloukkauksista ja velvoitettu poistamaan kaikilta ylläpitämiltään internet-sivustoilta kaikki sellaiset verkkoviestit, joissa mainitaan Mononen tai hänen yrityksensä nimi
tai muuten esitetään viittauksia häneen tai häntä koskevaan asiaan. Samoin
Manninen on velvoitettu poistamaan kaikki sellaiset verkkoviestit, joissa mainitaan Karan nimi tai muuten esitetään viittauksia häneen tai häntä koskevaan
asiaan.
Manninen on valittanut tuomiosta hovioikeuteen, joka on 20.4.2012 antamallaan päätöksellä evännyt Manniselta jatkokäsittelyluvan. Korkein oikeus on
15.11.2012 myöntänyt Manniselle valitusluvan siltä osin, kuin hovioikeus on
evännyt Manniselta jatkokäsittelyluvan koskien käräjäoikeuden antamaa määräystä verkkoviestien poistamisesta yleisön saatavilta. Korkein oikeus on
5.12.2014 antamallaan päätöksellä muuttanut hovioikeuden päätöstä siten, että
Manniselle on myönnetty jatkokäsittelylupa koskien käräjäoikeuden antamaa
määräystä verkkoviestien poistamisesta Mannisen ylläpitämiltä internet-sivustoilta. Korkein oikeus on palauttanut näiltä osin asian hovioikeuteen ja todennut, että asian ratkaistessaan hovioikeuden on lausuttava myös korkeimmassa
oikeudessa esitetyistä oikeudenkäyntikuluvaatimuksista.
Oikeudenkäynti hovioikeudessa
Valitus
Vaatimukset
Manninen on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomiota muutetaan verkkoviestien
poistamismääräyksen osalta siten, että poistettaviksi määrätään enintään vain
sellaiset verkkoviestit, jotka käräjäoikeus on todennut sisällöltään lainvastaisiksi.
Perusteet
Asiassa on lainvastaisiksi verkkoviesteiksi todettu ainoastaan ne viestit, mitä
syyksilukemisissa on todettu. Poistettaviksi määrätyt verkkoviestit sisältävät
myös sellaista aineistoa, jota ei ole todettu sisällöltään lainvastaiseksi. Tähän
aineistoon kuuluu esimerkiksi sisällöltään julkisia tuomioita, joissa Mononen
ja Kara ovat olleet asianosaisia. Käräjäoikeuden tässä laajuudessa antama poistamismääräys loukkaa Mannisen sananvapautta. Sananvapauteen ei saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä.
Mannisen lausuma
Manninen on todennut, että hänellä ei ole ollut julkaisutoiminnassaan loukkaamistarkoitusta, vaan verkkosivustojen tarkoituksena on journalistinen toiminta. Aineisto ei ole ollut niin laaja, ettei yksilöidyn poistamismääräyksen antaminen olisi ollut mahdollista. Manninen on ilmoittanut poistaneensa lainvastaiseksi todetun aineiston. Lisäksi Manninen on pyytänyt, että häntä ei velvoiteta korvaamaan asianomistajien oikeudenkäyntikuluja osaksikaan, koska asian oikeudellisen luonteen vuoksi hänellä on ollut perusteltu syy saattaa asia hovioikeuden ratkaistavaksi.
Syyttäjän vastaus
Vaatimukset
Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään ja että Manninen velvoitetaan korvaamaan valtiolle todistelukustannukset hovioikeudessa.
Perusteet
Verkkoviestien poistamismääräystä ei voida rajata täsmällisemmin Mannisen
ylläpitämien verkkosivustojen laajuuden vuoksi. Google-haulla ensimmäisiksi
hakutuloksiksi on tullut lista Mannisen ylläpitämistä sivustoista, joiden otsikoissa on ollut viittauksia Monosen ja Karan kunniaa loukkaaviin lausumiin. Vaikka Manninen on julkaissut sinänsä sisällöltään oikeaa asiaa ja viranomaisten julkisia asiakirjoja, niiden julkaisemisen tarkoituksena on ollut pelkästään asianomistajien loukkaaminen. Tämän vuoksi poistamismääräys käräjäoikeuden määräämässä laajuudessa on perusteltu.
Monosen vastaus
Vaatimukset
Mononen on vaatinut, että valitus hylätään ja että Manninen velvoitetaan korvaamaan hänen vastauskulunsa korkeimmassa oikeudesta 694,40 eurolla ja oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta 2.400 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.
Perusteet
Verkkoviestien poistamismääräys käräjäoikeuden määräämässä laajuudessa on
ollut oikein mitoitettu, koska Manninen on julkaissut julkisia asiakirjoja ainoastaan loukkaamistarkoituksessa ja loukkaavien verkkoviestien julkaiseminen on jatkunut vuosia. Loukkaamistarkoitus tekee julkisten ja sisällöltään todenmukaisten asiakirjojenkin julkaisemisesta lainvastaista. Manninen on poistanut osan verkkoviesteistä, mutta Google-haulla hakutuloksiin tulee edelleen
Monosen nimi yhdistettynä hänen kunniaansa loukkaaviin lausumiin. Lisäksi
loukkaavia julkaisuja on vielä laajennettu entisestään.
Mannisella ei ole mitään sananvapauteen liittyvää intressiä kyseisten loukkaavien verkkoviestien julkaisemiseen, joten kaikkien verkkoviestien poistamista koskeva määräys ei rajoita hänen sananvapauttaan.
Karan vastaus
Vaatimukset
Kara on vaatinut, että valitus hylätään tai että joka tapauksessa käräjäoikeudessa käsitellyt verkkoviestit, jotka ilmenevät syyttäjän kirjallisista todisteista 3 ja
4 ja Karan kirjallisista todisteista 11-21, määrätään poistettaviksi. Lisäksi Kara
on vaatinut, että Manninen velvoitetaan korvaamaan hänen vastauskulunsa
korkeimmassa oikeudesta 2.517,20 eurolla ja oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta 13.097,97 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.
Perusteet
Manninen on julkaissut verkkosivustoillaan Karaan liittyvää oikeudenkäyntiaineistoa pelkästään loukkaamistarkoituksessa. Tämä menettely on luettu Mannisen syyksi kunnianloukkauksena, joten myös julkisia asiakirjoja koskevat verkkoviestit on voitu määrätä sisällöltään lainvastaisina poistettaviksi. Poistamismääräyksen on oltava laaja, koska lainvastaisiksi todettuja tekstejä on julkaistu toistuvasti eri muodoissa internetissä. Käräjäoikeuden antamaa määräystä suppeampi poistamismääräys olisi verkkosivustojen sisällön ja rakenteen sekä Mannisen aikaisemman toiminnan vuoksi riittämätön. Poistamismääräys on tarpeellinen, vaikka Manninen olisi jo poistanut osan sivustoillaan julkaisemastaan aineistosta.
Poistamismääräys ei loukkaa Mannisen sananvapautta, koska aineistoa on julkaistu toistuvasti useilla eri sivustoilla loukkaamistarkoituksessa. Tällaista pelkästään virheellisten väitteiden esittämistä koskevaa menettelyä ei voida perustella sananvapaudella.
Pääkäsittely
Hovioikeus on toimittanut 1.10.2015 pääkäsittelyn, josta on laadittu erillinen
pöytäkirja.
Todistelu
Kirjalliset todisteet:
1. (a-g) Seitsemän tulostetta Mannisen ylläpitämiltä Lakisanomat- ja Nettisanomat -sivustoilta, tulostettu eri aikoina 6.2.2008-3.2.2010, erityisesti sivut 1,
11, 16, 18 ja 21
2. Tulosteita Google-hakukoneella hakusanalla "asianajotoimisto Pekka Mononen" ja "asianajaja Pekka Mononen", erityisesti sivu 127
3. Tuloste nettisanomat.com -sivustolta, erityisesti sivu 15
4. Tuloste nettisanomat.com -sivustolta, erityisesti sivu 26
5. Tulosteita Google-hakukoneella hakusanalla "Lauri Kara"; sivut 30-32 ja 38
8. Tuloste lakisanomien sivulta 16.11.2011 ja tuloste nettisanomien sivulta
22.11.2011
9. Keski-Suomen käräjäoikeuden päätös velkajärjestelyasiassa 7.10.2011
10. Tuloste Googlen hakutulos 25.1.2015
11. Tuloste 12.fi -sivustolta, erityisesti sivut 8, 13, 14 ja 17
12. Tuloste sanomanetti.fi -sivustolta, erityisesti sivu 7
13. Tuloste nettimobi.fi -sivustolta, erityisesti sivu 23
14. Tuloste sanomaviikko.fi -sivustolta, erityisesti sivu 22
15. Tuloste sanomaviikko.fi -sivustolta, erityisesti sivu 19
16. Tuloste sanomaviikko.fi -sivustolta, erityisesti sivu 39
17. Tuloste nettimobi.fi -sivustolta, erityisesti sivu 8
18. Tuloste nettisanomat.com -sivustolta, erityisesti sivu 10
19. Tuloste nettisanomat.com -sivustolta, erityisesti sivu 16
20. Tuloste nettisanomat -sivustolta, erityisesti sivu 3
21. Tuloste shit.fi -sivustolta, erityisesti sivu 21
22. Googlen hakutulos 19.1.2015
23. Ote Lakisanomien nettisivuilta 23.2.2012 (erityisesti sivut 1, 12, 17, 18)
24. Ote Nettisanomat.com 23.2.2012
25. Googlen hakutulos 26.6.2015
26. Tuloste 26.6.2015 nettisanomat.com- sivustolta
Hovioikeuden pääkäsittelyssä ei ole kuultu henkilötodistelua.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Kysymyksenasettelu
Mannisen on korkeimman oikeuden päätöksellä 5.12.2014 nro 2538 lainvoimaisesti todettu syyllistyneen kohdassa 1 Monoseen kohdistuvaan kunnianloukkaukseen tekoaikana 6.5.2007 – 18.1.2012 ja kohdassa 2 Karaan kohdistuvaan kunnianloukkaukseen tekoaikana 26.5.2007 – 18.1.2012. Hovioikeudessa
on kyse näihin rikoksiin liittyvästä sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain (jäljempänä sananvapauslaki) 22 §:n 3 momentin mukaisesta verkkoviestin poistamismääräyksestä ja sen laajuudesta.
Hovioikeuden ratkaistavana on kysymys siitä missä laajuudessa verkkoviestin
poistamismääräys tulisi antaa, kun otetaan toisaalta huomioon asianomistajien
oikeussuojan tarve heidän kunniaansa loukkaavien viestien poistamisesta tarpeellisessa laajuudessa ja toisaalta niin, ettei vastaajan oikeutta sananvapauteen perusteettomasti rajoiteta. Käräjäoikeus on antanut verkkoviestin poistamismääräyksen laajana siten, että kaikki asianomistajien nimet sisältävät verkkoviestit on määrätty poistettaviksi. Toisena ääripäänä on, että poistamismääräys voidaan jättää Mannisen vaatimin tavoin kokonaan antamatta tai sitten
verkkoviestin poistamismääräys on mahdollista antaa joiltain osin rajoitettuna.
Oikeussäännökset ja oikeuskäytäntö
Verkkoviestin poistamismääräyksestä säädetään sananvapauslain 22 §:n 3 momentissa. Sen mukaan tuomioistuin voi määrätä sisällöltään lainvastaiseksi todetun verkkoviestin poistettavaksi yleisön saatavilta ja hävitettäväksi. Lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 54/2002 vp s. 87) todetaan, että
jos tuomioistuin viestien sisältöön perustuvaa rikosasiaa käsitellessään toteaisi
viestin olevan sisällöltään lainvastaisen, tuomioistuimella tulisi olla tehokas
keino estää viestin laajempi levittäminen. Sananvapauslain 1 §:n 2 momentin
mukaan viestintään ei kyseistä lakia sovellettaessa kuitenkaan saa puuttua
enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa.
Perustuslain 12 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa säädetty sananvapaus on jokaiselle kuuluva perusoikeus. Sananvapaus suojelee
kaikenlaisia myös luonteeltaan kriittisiä ja häiritseviä ilmaisuja. Sananvapautta
voidaan artiklan 2 kohdan mukaan lailla rajoittaa muun muassa henkilön maineen tai kunnian suojaamiseksi, muttei enempää kuin on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa.
Perustuslakivaliokunta on perusoikeusuudistuksen yhteydessä tarkastellut perusoikeusmyönteisen laintulkinnan periaatetta ja katsonut sen sisältävän muun
muassa vaatimuksen, jonka mukaan perusteltavissa olevista tulkintavaihtoehdoista on valittava perusoikeuksien tarkoituksen toteutumista parhaiten edistävä vaihtoehto (PeVM 25/1994 vp s. 4). Perusoikeusmyönteisen laintulkinnan periaatteeseen liittyy yleinen vaatimus perusoikeuksiin puuttuvien toimenpiteiden oikeasuhtaisuudesta. Niiden tulee rajoittua siihen, mikä on lain perusteella kussakin tapauksessa hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi välttämätöntä. Näin ollen nyt käsillä olevassa tapauksessa poistamismääräyksen on oltava sellainen, että se rajoittaa mahdollisimman vähän Mannisen sananvapautta, mutta toisaalta turvaa Monosen ja Karan maineen ja kunnian suojan riittävällä tavalla.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on ratkaisussa Ruzovy Panter, o.s. v. Tshekki 2.2.2012 käsitelty verkkoviestien poistamismääräyksen laajuutta suhteesta sananvapauteen. Ratkaisussa tekstin julkaisija oli
velvoitettu poistamaan artikkeli verkkosivuiltaan. Kansallisen tuomioistuimen
mukaan artikkelissa ilmoitetut tosiseikat olivat sinänsä riidattomia, mutta artikkeli antoi vaikutelman siitä, että yksityishenkilö olisi syyllistynyt rikoksiin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan julkinen valvonta olisi ollut saavutettavissa mainitsematta artikkelissa yksityishenkilön nimeä kokonaan tai käyttämällä hänestä muutoin ilmaisuja, joista hänen henkilöllisyytensä ei olisi paljastunut. Seuraamukset eivät kuitenkaan olleet suhteettomia hyväksyttäviin tavoitteisiin nähden ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaa ei ollut tuomioistuimen mukaan rikottu.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään (esimerkiksi
Saaristo ja muut v. Suomi 12.10.2010 ja Mariapori v. Suomi 6.7.2010) käsitellyt sananvapauden laajuutta ja sen rajoittamista maineen ja kunnian suojan kannalta. Kunnianloukkauksen ja sananvapauden suhdetta punnitessaan se on arvioinut muun muassa sitä, onko ilmaisuvapauteen puuttuminen ollut oikeassa suhteessa tavoiteltuihin hyväksyttäviin päämääriin nähden ja ovatko viranomaisen esittämät syyt puuttumisen oikeuttamiseksi olleet relevantteja ja riittäviä. Sananvapauteen puuttumisen on oltava välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa, eli sille on oltava pakottava yhteiskunnallinen tarve, jonka olemassaoloa arvioitaessa sopimusvaltioilla on tietty harkintamarginaali. Myös seuraamusten suhteettomuus voi vaikuttaa arviointiin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on noudattanut sananvapauden rajoitusten osalta supistavan ja sananvapauden käyttämisen osalta suvaitsevan tulkinnan periaatetta. Rajoitusperusteita on tulkittava ahtaasti ja kaikkien rajoitusten välttämättömyydestä tulee olla vakuuttava näyttö. Sananvapauden ydinalueeseen kuuluvat valtiollisista tai muista yleisesti kiinnostavista asioista kertominen sekä politiikassa tai muussa julkisessa tehtävässä toimivien henkilöiden vallankäytön valvominen ja sen kriittinen tarkastelu. Sananvapauden suoja on kapeampi ilmaisuissa, joilla ei ole yleistä tai yhteiskunnallista merkitystä.
Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on käsitelty lainvastaiseksi todettujen verkkoviestien poistamista ratkaisuissa KKO:2012:58, KKO:2010:88 ja KKO:2010:39. Ratkaisussa KKO:2012:58 on määrätty tietyt verkkoviestin tekstikappaleet poistettaviksi ja ratkaisussa KKO:2010:88 asianomistajien nimet poistettaviksi tekstistä. Ratkaisussa KKO:2010:39 on yksityiskohtaisesti selostettu, miltä osin tietojen tai vihjausten julkaiseminen on ollut oikeudetonta ilman asianomistajan lupaa. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on ollut kyse tilanteista, joissa poistettavaksi on määrätty yksittäinen selvästi eroteltavissa oleva lause tai kappale tarkastelun kohteena olevasta tekstistä. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä ei ole ollut nyt käsillä olevan kaltaista tilannetta, jossa lainvastaiseksi todettu tieto tai vihjaus hieman eri muodoissaan on julkaistu useilla tekijän ylläpitämillä verkkosivuilla.
Poistettavaksi vaaditusta aineistosta esitetty selvitys
Hovioikeudessa esitetyistä kirjallisista todisteista ilmenee, että Mannisen hallussaan pitämien verkkotunnusten ja hänen julkaisemiensa tekstien määrä on erittäin suuri. Sama Mannisen julkaisema teksti voi olla vähän eri muodossa useassa eri paikassa usean eri verkkotunnuksen alla. Verkkotunnusten välillä on myös useita linkkejä toisiinsa.
Syyttäjän mukaan Mannisella on ainakin 37 verkkotunnusta hallussaan. Niistä
ainakin 26:lla on ollut Monoseen viittaavia tämän kunniaa loukkaavia tekstejä,
viidellä asianajotoimisto Pekka Monoseen viittaavia tekstejä ja yhdeksällä Karaan viittaavia tekstejä. Syyttäjän mukaan kyse on ollut toistuvasta kirjoittelusta. Manninen on myös siirtänyt aiemmin julkaisemiaan tekstejä uusien verkkotunnusten alle. Syyttäjä on katsonut, että lainvastaiseksi todetun viestin siirtäminen uuteen paikkaan ei tee viestistä uutta viestiä. Syyttäjän mukaan myöskin kaikkia Monosen ja Karan kunniaa loukkaavia viestejä, jotka ovat olleet tekoaikana verkossa esillä, on pidettävä lainvastaisiksi todettuina riippumatta niiden julkaisuajankohdasta.
Manninen on hovioikeuden pääkäsittelyssä myöntänyt, että syyttäjän väittämä
hänen hallussaan olevien verkkotunnusten määrä saattaa pitää paikkansa. Manninen on kertonut julkaisevansa useita riippumattomia verkkolehtiä useilla eri
verkkotunnuksilla useista eri aiheista. Mannisen mukaan verkkotunnuksista
korkeintaan kymmenellä on ollut Monoseen, asianajotoimisto Pekka Monoseen tai Karaan viittaavia tekstejä. Näistäkin ainoastaan neljää on käsitelty oikeudessa. Manninen on kertomansa mukaan poistanut aiemmassa kunnianloukkausoikeudenkäynnissä poistettaviksi määrätyt verkkoviestit ja nyt syytteen tekoaikana verkkoon lisätyt verkkoviestit. Manninen on suorittanut poistamisen siten, että hän on poistanut viestit Googlen antaman haun ensimmäiseltä kahdeltakymmeneltä alasivulta. Sitä pidemmälle hän ei ollut viestejä tutkinut, koska kukaan käyttäjä ei selaa hakutuloksia edes kahdennellekymmenennelle alasivulle asti. Manninen on poistanut ainoastaan nyt käsiteltävän rikoksen tekoaikana ja aiemmassa oikeudenkäynnissä tuomitun kunnianloukkauksen tekoaikana verkkoon lisätyt Monosen ja Karan kunniaa loukkaaviksi todetut verkkoviestit. Hänen mukaansa muuna kuin tekoaikana internetiin lisättyjä tekstejä ei ole todettu oikeudenkäynnissä lainvastaisiksi, elleivät ne ole täysin identtisiä oikeudenkäynnissä käsiteltyjen tekstien kanssa. Manninen on huomauttanut, että käräjäoikeuden määräämä poistamismääräys ei ole lainvoimainen ja siksi hän ei ole poistanut kaikkia viestejä, joihin määräys kohdistuu. Kirjallisia todisteita läpi käytäessä Manninen on yhden sivun osalta ollut sitä mieltä, että se olisi pitänyt poistaa, koska se on lisätty tekoaikana. Manninen
on katsonut, että poistamismääräyksen täytäntöönpanemiseksi riittää asianomistajien nimien muuttaminen xxxxX-merkinnöiksi.
Mannisen väitteiden, jotka ovat koskeneet loukkaavien viestien poistamista,
havainnollistamiseksi, hovioikeuden pääkäsittelyssä on käyty katsomassa yhtä
kirjallisena todisteena olevaa verkkosivua (http://www.nettisanomat.com/
2004/05/06/etusivu.htm). Verkkosivulla on korvattu asianomistajien nimet
xxxxX-merkinnöillä ja verkkosivulla ollut kuva oikeudenkäyntiin liittyvästä
asiakirjasta näkyy x-merkinnällä. Kuvaa klikkaamalla avautuu kuitenkin sivu,
jossa näkyvät sekä Monosen että Karan nimet ja on viittauksia aineistoon, jonka perusteella Mannisen syyksi on lainvoimaisesti luettu kunnianloukkausrikos. Kirjallisina todisteina olevista Google-hauista ilmenee myös, että hakukone löytää edelleen Mannisen syyksi lainvoimaisesti luetun kunnianloukkauksen sisältävää aineistoa sekä Monosen että Karan osalta.
Poistamismääräyksen arviointi tässä tapauksessa.
Mannisen syyksi on korkeimman oikeuden ratkaisulla lainvoimaisesti luettu
kunnianloukkausrikos ja tältä osin Mannisen sananvapauden rajoittamiselle on
hyväksyttävä syy. Asiassa tulee näin ollen antaa määräys asianomistajien kunniaa loukkaavien verkkoviestien poistamisesta. Mannisen sananvapautta ei saa
kuitenkaan rajoittaa enempää kuin asianomistajien kunnian ja maineen suojaamiseksi on välttämätöntä.
Käräjäoikeus on määrännyt Mannisen poistamaan kaikilta ylläpitämiltään internetsivustoilta kaikki sellaiset verkkoviestit, joissa mainitaan asianajaja Pekka Monosen tai hänen yrityksensä nimi tai muutoin esitetään viittauksia häneen tai häntä koskevaan asiaan. Samoin Mannisen on poistettava kaikilta ylläpitämiltään internetsivustoilta kaikki sellaiset verkkoviestit, joissa mainitaan Lauri Karan nimi tai muutoin esitetään viittauksia häneen tai häntä koskevaan
asiaan.
Käräjäoikeuden antama poistamismääräys on erittäin laaja. Mannisen verkkosivuilleen laittamat verkkoviestit sisältävät myös sellaista aineistoa ja mielipiteitä, jotka eivät loukkaa Monosen ja Karan kunniaa. Toisaalta Manninen on levittänyt aineiston verkkoon poikkeuksellisen laajalle. Mannisella on ainakin 37 verkkotunnusta ja hän on oman kertomansakin mukaan poistanut viestejä kahdeltakymmeneltä ensimmäiseltä Google-haun alasivulta. Tämän lisäksi hovioikeudessa on näytetty, että poistettujenkin sivujen takana taustalla saattaa olla piilossa sivuja, joissa on loukkaavaa aineistoa ja jonka hakukoneet, kuten Google, ilmeisesti löytävät. Hovioikeudelle esitetyt kirjalliset todisteet osoittavat myös, että hakukoneen hakutuloksiin sisältyy muissakin tapauksissa Monosen ja Karan kunniaa loukkaavia lauseita, vaikka Manninen on ilmoituksensa mukaan poistanut verkkosivuilta nämä tiedot sisältävät asiakirjat. Syy tähän ei ole selvinnyt hovioikeuskäsittelyssä. Hovioikeudessa on käynyt ilmi, että
loukkaavaa aineistoa on levitetty niin laajalle, että Manninen ei ole enää itsekään selvillä, missä kaikkialla sitä on.
Tuomioistuimen antama verkkoviestin poistamismääräys voi koskea ainoastaan lainvastaisiksi todettuja verkkoviestejä. Lainvoimaisesti Mannisen syyksiluettuun kunnianloukkaukseen liittyvinä Monosen ja Karan kunniaa loukkaavina verkkoviesteinä voidaan pitää kaikkia tekoaikoina, Monosen osalta 6.5.2007 – 18.1.2012 ja Karan osalta 26.5.2007 – 18.1.2012, internetissä olleita syyksiluettujen rikosten teonkuvauksissa kuvattuja lausumia tai niiden muunnelmia sisältäviä verkkoviestejä. Mannisen väittämällä viestien julkaisuajankohdalla ei ole asiassa tältä osin merkitystä. Verkkoviestien on katsottava loukkaavan kunniaa niin kauan kuin ne ovat yleisön saatavilla ja luettavissa. Syytteissä kuvatun lausuman sisältävä viesti ei myöskään muutu uudeksi viestiksi, jota ei ole todettu lainvastaiseksi, pelkästään sillä perusteella, että Manninen siirtää sen toiseen paikkaan verkkosivustolla, muokkaa sitä vähän tai siirtää sen eri verkkotunnuksen alle. Lainvastaiseksi todetuiksi verkkoviesteiksi on katsottava kaikki Mannisen julkaisemat verkkoviestit, jotka sisältävät syyksiluettujen rikosten teonkuvauksissa mainitut Monosen ja Karan kunniaa loukkaavat lausumat tai jonkinlaiset muunnelmat niistä.
Manninen on katsonut, että lainvastaisten verkkoviestien poistamiseksi riittäisi
asianomistajien nimien poistaminen verkkosivuilta muuttamalla ne xxxxX-
muotoon. Hovioikeudessa esitetyn näytön perusteella Manninen on levittänyt
kunniaa loukkaavia verkkoviestejä niin laajalle, että kaikkien asianomistajien
nimien poistaminen xxxxX-merkinnällä olisi erittäin hankalaa. Tämän lisäksi asianomistajien nimet voisivat edelleen olla hovioikeuden pääkäsittelyssä
todetulla tavalla piilossa sivujen taustalla, jolloin Google ja muut hakukoneet
löytäisivät sivut tai käyttäjät voisivat linkin avulla päästä niihin käsiksi. Hovioikeuden käsityksen mukaan asianomistajien nimet olisi näin ollen suhteellisen helppo yhdistää hakutulosten perusteella loukkaaviin lausumiin. Näin ollen nimien poistaminen xxxxX-merkinnällä ei suojaisi riittävästi asianomistajien intressejä, vaan kaikki Mannisen syyksiluettujen kunnianloukkausten teonkuvauksissa mainitut lausumat tai jonkinlaiset muunnelmat niistä on poistettava.
Manninen on levittänyt Monosen ja Karan kunniaa loukkaavan aineiston niin
laajalle internetiin, että asiassa ei ole edellä kerrotun perusteella mahdollista
antaa sellaista yksilöityä verkkoviestin poistamismääräystä, jossa mainittaisiin
konkreettinen verkko-osoite, josta viesti olisi poistettava. Käräjäoikeuden antaman poistamismääräyksen on kuitenkin katsottava rajoittavan Mannisen sananvapautta aiheettomasti, koska se sisältää myös sellaisten verkkoviestien poistamisen, jossa mainitaan asianomistajien nimi, mutta jotka eivät loukkaa heidän kunniaansa. Poistamismääräyksen on oltava täytäntöönpanokelpoinen sekä otettava riittävästi huomioon asianomistajien oikeussuojan tarve. Poistamismääräyksen laajuus on ratkaistava tuomioistuinmenettelyssä eikä vasta ulosotossa määräystä täytäntöönpantaessa. Tämän vuoksi hovioikeus katsoo, että poistettavat verkkoviestit on yksilöitävä asiassa esitettyihin kirjallisiin todisteisiin perustuen. Poistettaviksi on määrättävä kaikki korkeimman oikeuden päätöksellä 5.12.2014 nro 2538 lainvoimaisesti syyksiluettujen Monoseen ja Karaan kohdistuvien kunnianloukkausten teonkuvauksessa mainitut lausumat ja niiden muunnelmat sisältävät verkkoviestit kaikilta Mannisen ylläpitämiltä verkko-osoitteilta siltä osin kuin ne sisältävät maininnan Monosen laskujen tekaisemisesta tai Karan antamien lausumien perättömyydestä taikka tämän tekemästä väärästä valasta. Poistamismääräystä ei kuitenkaan anneta niiltä osin kuin sama viesti on tulostettu samasta verkko-osoitteesta. Lisäksi on perusteltua määrätä poistettaviksi kaikki sellaiset viestit, joihin hakukoneen hakutulos viittaa ja joissa on mainittu Monosen laskujen tekaiseminen tai Karan antamien lausumien perättömyys taikka tämän tekemä väärä vala.
Oikeudenkäyntikulut
Manninen on pääosin hävinnyt asian ja hän on siksi velvollinen korvaamaan
Monosen ja Karan kohtuulliset vastauskulut korkeimmasta oikeudesta ja oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta. Asia ei ole ollut sillä tavalla oikeudellisesti
epäselvä, että Mannisella olisi ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin ja asianosaiset olisi syytä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n mukaisesti jättää
vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Monosen ja Karan vastauskuluvaatimukset korkeimmasta oikeudesta ovat kohtuulliset.
Karan oikeudenkäyntikuluvaatimus hovioikeudesta on jutun laatuun nähden
korkeahko. Manninen on valituksessaan vaatinut poistettaviksi vaadittavien sisällöltään lainvastaisten viestien yksilöintiä. Karan avustaja on kirjallisten todisteiden avulla yksilöinyt hovioikeudelle kyseiset viestit. Hovioikeus katsoo,
että yksilöinti on edellyttänyt laskussa esitetyn työmäärän. Karan oikeudenkäyntikuluvaatimus on siten kohtuullinen.
Mononen on hovioikeudessa vaatinut oikeudenkäyntikuluja kymmeneltä tunnilta 200 euroa tunnilta lisättynä arvonlisäverolla. Mononen on toiminut omassa asiassaan eikä kyse ole ollut hänen asianajotoimistonsa vastaanottamasta asiakastoimeksiannosta. Hovioikeus katsoo, että tähän nähden hänen kohtuullisten oikeudenkäyntikulujensa määrä on 1.500 euroa. Monosen oikeudenkäyntikulujen määrä ei sisällä arvonlisäveroa.
Todistelukustannukset
Mononen on syyttäjän nimeämänä kuultavana kutsuttu saapumaan henkilökohtaisesti hovioikeuden pääkäsittelyyn. Häntä ei ole kuitenkaan hovioikeuden pääkäsittelyssä kuultu todistelutarkoituksessa. Valtion varoista Monoselle hovioikeudessa maksetut todistelukustannukset jäävät valtion vahingoksi.
Tuomiolauselma
Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:
Käräjäoikeuden antama verkkoviestien poistamismääräys kumotaan.
Pertti Juhani Manninen määrätään poistamaan kaikilta ylläpitämiltään internet-sivustoilta kaikki kirjallisissa todisteissa 1a) sivuilla 1, 11, 18, 1b) sivulla 1 ja
9, 1c) sivuilla 1, 3) sivulla 1 (liite 2, esitutkintapöytäkirjan sivu 15), 4) sivulla
1 (esitutkintapöytäkirjan sivu 26), 11) sivuilla 8, 13, 14 ja 17, 12) sivulla 7, 13)
sivulla 23, 14) sivulla 22, 15) sivulla 19, 16) sivulla 39, 17) sivulla 8, 18) sivulla 10, 19) sivulla 16, 20) sivulla 3 ja 21) sivulla 21 yksilöidyt lainvastaisiksi
todetut verkkoviestit ja niiden kaltaiset korkeimman oikeuden päätöksellä
5.12.2014 nro 2538 lainvoimaisesti syyksiluetun Pekka Matti Rafael Monoseen kohdistuvan kunnianloukkauksen teonkuvauksessa mainitut lausumat sisältävät verkkoviestit. Lisäksi määrätään poistettaviksi kaikki sellaiset viestit,
joihin hakukoneen hakutulos viittaa ja joissa on mainittu Monosen laskujen tekaiseminen. Verkkoviestit on poistettava siten, etteivät ne ole mitään kautta
yhdistettävissä Monoseen.
Pertti Juhani Manninen määrätään poistamaan kaikilta ylläpitämiltään internet-sivustoilta kaikki kirjallisissa todisteissa 3) sivulla 1 (liite 2, esitutkintapöytäkirjan sivu 15), 4) sivulla 1 (esitutkintapöytäkirjan sivu 26), 11) sivuilla 8, 13, 14 ja 17, 12) sivulla 7, 13) sivulla 23, 14) sivulla 22, 15) sivulla 19, 16) sivulla 39, 17) sivulla 8, 18) sivulla 10, 19) sivulla 16, 20) sivulla 3 ja 21) sivulla 21 yksilöidyt lainvastaisiksi todetut verkkoviestit ja niiden kaltaiset korkeimman oikeuden päätöksellä 5.12.2014 nro 2538 lainvoimaisesti syyksiluetun Lauri Johannes Karaan kohdistuvan kunnianloukkauksen teonkuvauksessa mainitut lausumat sisältävät verkkoviestit. Lisäksi määrätään poistettaviksi kaikki sellaiset viestit, joihin hakukoneen hakutulos viittaa ja joissa on mainittu Karan antamien lausumien perättömyys taikka tämän tekemä (7poistettu 04.12.2015). Verkkoviestit on poistettava siten, etteivät ne ole mitään kautta yhdistettävissä Karaan.
Manninen velvoitetaan korvaamaan Monoselle hänen vastauskulunsa korkeimmasta oikeudesta 694,40 eurolla ja hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta 1.500 eurolla, molemmat määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.
Manninen velvoitetaan korvaamaan Karalle hänen vastauskulunsa korkeimmasta oikeudesta 2.517,20 eurolla ja hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta 13.097,97 eurolla, molemmat määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden
tuomion antamispäivästä.
Valtion varoista hovioikeudessa maksetut todistelukustannukset jäävät valtion
vahingoksi.
Muutoksenhaku
Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 18.1.2016.
(LEIMA)
Kaisa Orrenmaa
Kaisa Orrenmaa
Hoviokeuden lainkäyttösihteeri
Lagskipningssekreterare vid hovrätten
Asian ovat ratkaisseet:
hovioikeuden presidentti Tapani Vasama
hovioikeudenneuvos Eija-Liisa Helin
ma. hovioikeudenneuvos Matti-Pekka Kuuttinen
Ratkaisu on yksimielinen.
---
Liite Vaasan hovioikeuden ratkaisuun
Kaava A (Oikeudenkäymiskaari 30:4)
VALITUSOSOITUS
Hovioikeuden ratkaisusta valittamisata varten on pyydettävä korkeimmalta okeudelta valituslupa, jos valitus koskee hovioikeuden muutoksenhakuasteena ratkaisemaa asiaa tai tällaisen asian yhteydessä antamaa ratkaisua.
Valituslupa voidaan myöntää ainoastaan, jos
1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman oikeuden ratkaistavaksi tai
2) jos siihen on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen sellaisen oikeudenkäynti- tai muun virheen takia, jonka perusteella ratkaisu olisi purettava tai poistettava, taikka
3) jos valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.
Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen on kuusikymmentä (60) päivää siitä päivästä, jona hovioikeuden ratkaisu annettiin. Valittajan on puhevallan menettämisen uhalla toimitettava viimeistään määräajan päättymispäivänä hovioikeuden kirjaamoon korkeimmalle oikeudelle osoitettu valituskirjelmä. Hovioikeuden osoite on
Vaasan hovioikeus / Kirjaamo
Rantakatu, Hovioikeudenpuisto
PL 217
65101 VAASA
Valituskirjelmän voi toimittaa hovioikeuden kirjaamoon henkilökohtaisesti, asiamiestä käyttäen, lähetin välityksellä, postitse, telekopiona (029 564 1695) tai sähköpostina (vaasa.ho@oikeus.fi). Sen on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen kirjaamon aukiolon päättymistä. Aukiolo päättyy 16.15.
Valituskirjelmään on sisällytettävä lupahakemus ja valitus sekä liitettävä ne asiakirjat, joista ilmeneviin seikkoihin valittaja viittaa perusteinaan. Kirjelmässä on myös mainittava se peruste, jolla valituslupaa pyydetään, sekä syyt, joiden nojalla valittaja katsoo, että valitusluvan myöntämiseen on lainmukainen peruste. Lisäksi on ilmoitettava hovioikeuden ratkaisu, johon valittaja tahtoo hakea muutosta.
Valituksessa on ilmoitettava:
1) miltä kohdin hovioikeuden ratkaisuun haetaan muutosta;
2) mitä muutoksia hovioikeuden ratkaisuun vaaditaan tehtäväksi; sekä
3) perusteet, joilla muutosta vaaditaan.
Valittaja ei saa vedota muihin seikkoihin ja todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty käräjäoikeudessa tai hovioikeudessa, paitsi milloin valittaja saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota seikkaan tai todisteeseen alemmassa tuomioistuimessa tai että hänellä muuten on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin.
Valituskirjelmässä on mainittava valittajan nimi, ammatti ja asuinpaikka sekä hänen tai hänen asiamiehensä postiosoite, jolla asiaa koskevat imoitukset saadaan hänelle toimittaa. Jos postiosoite muuttuu, uusi osoite on ilmoitettava kirjallisesti korkeimman oikeuden kirjaamoon. Valituskirjelmä on valittajan tai, jollei hän itse ole sitä laatinut, sen laaatijan allekirjoitettava. Kirjelmän laatijan on samalla ilmoitettava ammattinsa ja asuinpaikkansa.
Hovioikeus lähettää valituskirjelmän liitteineen sekä asiaa koskevan asiakirjavihkon ja jäljennöksen hovioikeuden ratkaisusta korkeimmalle oikeudelle. Korkein oikeus tarvittaessa pyytää valittajan vastapuolelta kirjallisen vastauksen valitukseen.
Valitusasian käsittelystä korkeimmassa oikeudessa peritään muutoksenhakijalta oikeudenkäyntimaksu, joka on rikosasiassa 122 euroa ja muussa asiassa 244 euroa. Jos korkein oikeus ei myönnä valituslupaa, peritään vain puolet edellä tarkoitetusta maksusta.
Rikosasiassa oikeudenkäyntimaksua ei peritä, jos hovioikeuden ratkaisua muutetaan muutoksenhakijan eduksi. Oikeudenkäyntimaksua ei myöskään peritä siltä, jolle on myönnetty oikeusapua tai joka muulla laissa säädetyllä perusteella vapautuu maksuvelvollisuudesta.
---
31.12.2013/SK
|
Sunnuntai 2013-04-21: Vuosisadan kuva: Sirkka Hämäläinen, Sauli Niinistö, Johnny Åkerholm, Euro, Ei leikkauksille, Palvelujen puolesta! Suomalaiset Euro- ja Emu-intoilijat Ylen esittämässä dokumentissa 21:49, 21:54 ja 22:07.
